sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Loppukiri maitohapoilla

Korkokenkien sijaan tulikin shoppaltua jotakin aivan muuta...
13.10. eli Kansainvälinen Epäonnistumisenpäivä alkaa kolkutella jo ovelle.

Vuosi sitten kyseisen päivän kunniaksi, ja tsempatakseni itseni silloisesta sudenkuopasta noususuhdanteeseen, listasin muutamia asioita, joita vuoden sisällä aion saavuttaa. Linkki löytyy tuolta sivupalkista: Tätä kohti mennän.

Lista näyttää hyvälle, vaikka muutama asia siellä vielä möllöttääkin toteutumattomana. Osan näistä pystyn arvioimaan vasta tasan 13.10. koska toteutukseen oli laitettu pävämääräksi nimenomaan tuo päivä. Osan tavoitteista olen todennut jo aikaisemmassa vaiheessa typeräksi ja tarpeettomaksi, ja ruksannut yli ne kohdat, joita en aio edes yrittää. Osaa tavoitteista todennäöissti en saa toteutettua, mutta sillä ei taida olla sen suurempa seksuaalista merkitystä. Tärkeimmät kohdat kun on tullut täytetyksi jo aikoja sitten, ja se painaa vaakakupissa enemmän. Osan tavoitteista olen huomannut mahdottomaksi, ja viilanut matkan varrella enemmän hipiälleni sopivaksi ja antaen itsellei anteeksi, jos tavoite on muutettu hieman lievempään muotoon. Muutamia tärkeitä asioita olen saavuttanut listan ulkopuolelta. Esimerkiksi listalle oli merkitty asumusero miehenstäni, mutta tässähän odotellaan kuitenkin sitä ihan lopullisinta päätöstä.

Ennen uusien tavoitteiden kirjaamista on kuitenkin pari kohtaa, jotka aion viedä loppuun asti ennen kalkkiviivoja. Ensi viikolla aionkin aloittaa juoksulenkit. Ensin ihan pienet, sitten ehkä vähän isommat ja lopulta niin pitkälle, kuin vaan jaksaa ja huvittaa.

Sitä juhlistaakseni kävin eilen shoppaamassa jo aikaisemmin kesällä hommaamani Jääkarhulle sopivan Polar RC3GPS sykemittarin kaveriksi jopa kahdet treenikengät. Toiset, Nike Dualfusion juoksukengät ulkokäyttöön, ja koska sain nuo Niket sen verran tingittyyn alehintaan, ostin niille sisäpariksi Scetchersin Flex-pohjalliset kengät. Vaikka nuo Scetchersit aion ottaa sisäkäyttöön, ja vaikka "Uuden harrastuksen kokeilemisen" aion toteuttaa CrossFitinä, ja vaikka nuo kengät eivät joustonsa vuoksi aivan parhaat mahdolliset tuota lajia varten ole, niin ne pakottivat itsensä mukaani olemalla yhdet parhaista lenkkareista, joita olen jalkaani kokeillut. Kun tuo CF kuitenkin on vielä tässä vaiheessa (tuleva)kokeilu, en ajatellut ihan alussa sijoittaa maltaita vielä paininnostokenkiin.

Ostovaiheessa vähän mietiskelin downshiftaamistani - no ok, se kyllä toteutui alennetun hinnan myötä - koska Nike on siellä pahamaineisten yritysten listalla. Ovathan ne yrittäneet tuotanto-olojaan parantaa ja ovat varmasti luupin alla koko ajan, joten eivät pääse niin pahasti sikailemaan, kuin joku vähemmän tunnettu merkki, tai merkki, joka ei ole vielä paljastunut. Kengät ovat Sketchien lisäksi top kakkosessa parhaina jaloissani käyneinä kenkinä, ja en kuitenkaan halua jättää juoksukokeiluani sen takia, että jalat krakaa huonojen kenkien vuoksi.

Tuo sykemittari on yksi turhake, jota kohtaan minulla on viha-rakkaussuhde. Toisaalta ajattelen, mitä hyötyä kyseisestä laitteesta oikeasti on. Olenhan kuitenkin suhteellisen hyvin oman kroppani tunteva, ja arvaan kyllä, jos sydämeni lakkaa lyömästä. Mutta toisaalta, painoi ollessa siellä ihan äärilaidassaan eli yli 30 kiloa liikaa lanteilla ja vähän muuallakin, juuri sykemittari oli se vempain, joka motivoi minua liikkumaan ja kuluttamaan kaloreita. Tuo pieni vempain kun näyttää melko hyvin treenin tason, ajan, kalorikulutuksen ja ties vaikka mitä kiinnostavaa, joista on helppo ja kiva seurata edistymistä.

Tämä tämänkertainen hilavitkutin on vähän sieltä tyyriimmästä päästä ja pääosassa on matkamittaus pyöräillessä ja juostessa/kävellessä, sykkeet sekä aika ja jopa se kalorikulutuskin. Tähän malliin kuuluu myös kuntotesti, joka mittaa kunnon leposykkeestä... Toki se taitaa olla vähän epäkunnossa, kun näytti laiskan kesäni jälkeen vähän turhan alhaisia lukemia.

Tällä viikolla aion aloittaa myös sen rakkaan harrastukseni... No paljastumisen uhallakin paljastettakoon se nyt tässä vaiheessa: aion tarttua pitkäksi venyneen tauon jälkeen uudelleen shinai-miekkaani ja talsia Kendo-salille. Kynnys on korkea, vaikka olen jo jokin aika sitten tehnyt tiedusteluja paikallisen seuran toiminnasta. On vaan niin hankala lähteä, kun edellisestä kerrasta on tosi kauan. Vuosi sitten en henkisesti jaksanut, vaikka se miekalla mätkiminen olisi luultavsti parantanut mielialaa, sitten ei ollut taloudellisesti mahdollista, kun työni silloisessa paikassa ei jatkunutkaan kuukautta pidepään ja kun työasiat alkoivat parantua, oli syynä kaikkea muuta. Lähinnä kuitenkin juuri nimenomaan tuo silmissä kasvava kynnys. Mutta nyt se on menox, sanoi Annie Lennox.

Näiden lisäksi ajattelin kokeilla ensi viikolla myös uutta joogalajia: tiibetiläistä hoitojoogaa. Olen nimittäin kärsinyt pahasta migreenistä vähintään kerran kuukaudessa (joo, juuri niiden päivien aikan), ja lääkkeetkään eivät aina helpota oloa. Tuosta joogan muodosta sanotaan oleva apua juuri tämänkaltaisiin ongelmiin, ja ei siitä nyt kai haittaakaan voi olla.

Eli nyt kyllä lähtee ja vauhdilla! Ja vähän pienemmällä vauhdilla.

Niin muuten joo. Todistin eilen, kuinka psykologin terapiasta voi oikeasti olla apua. Pikkukarhu on nimittäin puolisen vuotta käynyt esiintymispelkonsa ja epävarmuutensa vuoksi treenaamassa psykologin kanssa itsetuntoaan ja esiintymisvarmuuttaan. Tyttö on olut epävarma vartalostaan ja ulkonäöstään ja olen kauhulla odottanut sitä päivää, että huomaan hänen parhaan kaverinsa tapaan olevan syömishäiriöinen tai alkavan tämän tapaan viillellä käsivärsiaan. Kummastakaan ei ole ollut onneksi (*kops-kops*) merkkiäkään, vaikka tyttö on kysellyt koko ajan, onko hän ruma, tai lihava, tai outo, tai, tai, tai.

Eilen huomasin ostoskeskuksessa hänen katsovan kuvansa jokaisesta kiiltävästä pinnasta lähes ärsytykseen asti. Kun huomautin hänelle asiasta, tyttö vastasi: "Mutta äiti, onko se paha, jos pidän itsestäni ja haluan nähdä kuvani?"

HYVÄ TYTTÖ!

Tuohon ei ole yhtään mitään sanottavaa 13-vuotiaan murrosikäisen, itseään etsivän tytön äidillä.

Toattakai tuokin voi mennä liiallisuuksiin, mutta ainakaan tässä vaiheessa ei siitä ole vaaraa, sillä tyttö vaikuttaa kaikin puolin hyvinvoivalta, sympaattiselta, itsevarmalta ja itseensä tyytyväiseltä.

Kippis sille... ja tälle kaikelle!
Miten saada Jääkarhu tyytyväiseksi

2 kommenttia:

leila kirjoitti...

Toi on muuten hyvä mittari. Mulla on sama ja olen tykännyt. Sen avulla voi kilpailla itsensä kanssa, kun aina koittaa pikkusen lujempaa ja pikkusen pidemmälle :-)

Mukavia juoksuhetkiä siis!

Jääkarhu kirjoitti...

Mulla ratkaisevana tekijänä oli nimenomaan tuo gps- toiminto, joka mittaa matkaa molemmissa lajeissa. Rumahan tuo on kuin mikä ;)