maanantai 27. tammikuuta 2014

Pakkoloma Pariisissa ja pako

I
Olinpahan sitten saanut juuri puretuksi Tokion-laukkuni, kun uutta matkaa pukkasi jo eteen: Lontooseen uudeksi vuodeksi. Juu, ei, en käynyt Tokiossa uudelleen, mutta laukkujen purkaminen sattui nyt jostakin syystä jäämään vähän muiden asioiden jalkoihin. Melkein, kuin olisin toivonut jonkun soittavan ja kutsuvan mukaansa. Mutta ei, ei kuulunut pyyntöä, joten lopulta jouduin antamaan periksi.

Tyttöni toivoi joululahjaksi Drop Deadin vaatteita ja Suomen matkaa. Mutta päätin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Drop Dead ja Lontoo, itsekin kun sinne halusin.

Kaikki menikin loistavasti, saimme hotellista sviitin normaalihuoneen hinnalla, pönkäisimme kaupunkiin ja tyttö näytti kahta finnin näköistä näppylää poskessaan. Äiti, mulla on vesirokko. Heh heh heh, nauroimme molemmat.

Seuraavana aamuna tyttö heräsi yltä päältä näppylöissä.

Että kiva. Paluulennolle ei ollut siis asiaa tartuntavaaran vuoksi. Vesirokko kun saattaa olla esim. sydänsairaalle hengenvaarallinen. Siinäpä sitten äkkiä plan beetä kehiin ja pikasuunnitelma junalla  kotiin palaamiseksi. Rahaa paloi viime hetken varauksissa, mutta matkavakuutus maksaa. Toivottavasti.

Ja kuinkas ollakaan, löysimme itsemne yhden päivän ajan Pariisista. Huonomminkin olisi tietysti voinut käydä, mutta ei tuossa tilanteessa oikein osannut nauttia. Mieluiten olisi tullut suorinta tietä kotiin ja hautautunut omaan sänkyynsä peittojen alle.

Kun loma sitten venähti, oli töiden alku shokkilähtö. Kaikki vaativat vuoden alussa jotakin ja olenkin useana yönä herännyt painajaisiin. Lomaltapaluuloma olisikin paikallaan.

Olen tässä tehnyt päätöksiä, miten aion jatkaa elämääni ja edesottamuksiani eteenpäin. Koska tämä blogi on painottunut elämääni eron keskellä, ei tunnu enää mielekkäälle jatkaa samaa eteenpäin. Olenhan nyt eronnut nainen, täysin työelämässä, aloittanut ruokavalioni siivoamisen ja jopa CrossFitin sain vihdoin ja viimein kuvioihin mukaan. Niinpä tämä blogi saa pisteen peräänsä ja muutan uuteen osoitteeseen. 

Tämä blogi jää tänne historiaan ilman yhteyttä uuteen, toivottavasti positiivisempaan maailmaan.

Kiitos ja kumarrus :)